Työelämän muutokset haastavat sekä osaamisen että sen kehittämisen tavat

Sanna Rouhiainen

Minkälaista osaamista työelämässä tullaan tarvitsemaan? Millä tavoin ammatillista osaamista olisi hyvä kehittää? Muun muassa näistä kysymyksistä Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamien Osaavat työntekijät – menestyvät työmarkkinat sekä Terveys, hyvinvointi ja elämäntavat -ohjelmien tutkijat kokoontuivat keskustelemaan Osaamisella tulevaisuuteen -tutkimusseminaarissa viime keskiviikkona 7.11.2018. Seminaarissa tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista lähestyttiin erityisesti työelämän muutosten ja teknologisen kehityksen mukanaan tuomien haasteiden ja mahdollisuuksien näkökulmasta.

Eri hankkeiden esittämien tutkimustulosten mukaan tulevaisuudessa vaaditaan monipuolista osaamista. Muun muassa teknologisen kehityksen myötä työtehtävien arvellaan muuttuvan, häviävän sekä uusien syntyvän lähes alalla kuin alalla, minkä vuoksi kehityksen mukana pysyminen ja teknologisten innovaatioiden käyttöönotto tulevat edellyttämään erilaisten digitaitojen hallitsemista. Näiden innovaatioiden tarkoituksenmukainen hyödyntäminen vaatii samalla myös kykyä eettiseen pohdintaan. Mikäli esimerkiksi terveys- ja sosiaalialalla halutaan lisätä digitaalisesti tai verkon kautta tapahtuvaa palvelua, olisi ensin hyvä arvioida asiakkaiden kyky ja halukkuus tällaisten palvelujen käyttöön, jotta palvelut ja asiakkaat kohtaisivat toisensa parhaiten. Hyvin suunniteltuna työn tukeminen teknologian avulla mahdollistaa sen, että työssä on enemmän aikaa keskittyä inhimillisiin kohtaamisiin ja vuorovaikutukseen, minkä vuoksi sosiaaliset taidot ja kulttuurinen kompetenssi tulevat korostumaan entisestään tärkeänä osaamisena tulevaisuuden työssä.

Miten näitä työelämässä vaadittavia taitoja tulisi sitten pyrkiä kehittämään? Tutkimusseminaarissa herättelevän pääesityksen pitänyt kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka lähestyi tätä kysymystä tarjoamalla tutkimuksiin perustuvaa tietoa oppimisesta. Lonka kuvasi oppimisen olevan osallistumista kulttuuriin ja kasvamista sen jäseneksi. Oppimisessa ei siten ole kyse pelkästä tiedon hankinnasta. Eri kulttuureilla esimerkiksi erilaisissa organisaatioissa on omanlaisensa tietokäytänteet, eli tietoa ja sen luomista koskevia rutiineja. Tämän vuoksi luentokursseihin perustuva aikuisille suunnattu koulutus, jossa pyritään kehittämään osaamista siirtämällä tietoa puhujalta kuulijalle, ei mitä todennäköisimmin ole soveltuva tapa oppia uusia taitoja. Longan mukaan tiedon kartuttaminen ei riitä, vaan oppimisessa olennaista on ajattelun mallien muuttuminen.

Formaalilla eli tutkintoon tähtäävällä koulutuksella on tutkimusten mukaan havaittu olevan työttömyydeltä suojaava vaikutus, mutta soveltuvatko usein vuosia kestävät opinnot työelämässä vaadittavaan jatkuvaan osaamisen kehittämiseen? Tutkimme SWiPE-hankkeessa viime talven ja kevään aikana korkeakoulutettujen asiantuntijatyötä tekevien kokemuksia oman osaamisensa kehittämisestä. Tulokset osoittivat, että asiantuntijat ovat hyvin aktiivisia kehittämään osaamistaan oma-aloitteisesti ja useimmiten tietojen ja taitojen kartuttaminen tapahtuu muodollisen koulutuksen ja kurssien ulkopuolella. Asiantuntijat hyödyntävät siten enimmäkseen informaaleja oppimisen tapoja, kuten opettelemalla itsenäisesti uusia tietoja ja taitoja, seuraamalla ammattikirjallisuutta, käymällä seminaareissa ja konferensseissa, vierailemalla ja muita havainnoimalla sekä kartuttamalla kokemuksia vapaa-ajalla, esimerkiksi harrastusten tai vapaaehtoistyön parissa. Asiantuntijat eivät myöskään koe, että tarpeellisten koulutus- ja kehityspalveluiden puute olisi ollut este oman osaamisen edistämiselle.

Tarvetta voisi siten olla enemmän räätälöidyille koulutuksille ja erityisesti mahdollisuuksille kehittää osaamista työpaikoilla ja oman työn ohessa. Osaamisen kehittäminen on niin yksilöiden, työpaikkojen kuin yhteiskunnankin kannalta tärkeää, minkä vuoksi myös vastuu oppimisen mahdollistamisesta ja tukemisesta tulisi kuulua kaikille.

 

Osaamisella tulevaisuuteen -tutkimusseminaariin osallistui tutkijoita seuraavista hankkeista: SWiPE, Taidot työhön, Polkuja työhön, COPE, Promo@work, Promeq ja StopDia. Kutsuttuina kommentoijina paikalla oli myös ammattijärjestöjen sekä ministeriöiden asiantuntijoita.


Sanna Rouhiainen toimii Turun yliopiston SWiPE-tutkijana.