Yliopistot ovat koulutus- ja tutkimustehtäviensä ohella keskeinen yhteiskuntamme uusiutumisen lähde. Yliopistoille onkin yliopistolakia taustoittavassa hallituksen esityksessä (HE 7/2009) asetettu eksplisiittiseksi velvollisuudeksi parantaa ”tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan laatua sekä innovaatiojärjestelmän kokonaistoimivuutta […] tavalla, joka tukee korkeatasoisen osaamisen muuntumista kannattavaksi liiketoiminnaksi, uusiksi yrityksiksi ja työpaikoiksi.” Etlan tuoreessa raportissa Tutkimustiedon hyödyntäminen kestävän hyvinvoinnin lähteenä tarkastelemme, miten yliopistomme suoriutuvat lakisääteisestä kolmannesta tehtävästään. Tulosten valossa kehitettävää on vielä runsaasti.
Yliopistoissa asiaan erikoistuneissa tutkimus- ja innovaatiopalveluyksiköissä (TIP) tehtäviä hoitavat sitoutuneet ja intohimoiset ammattilaiset – ruohonjuuritasolla tahtotila on siis hyvä. Yksiköt ovat kuitenkin reilusti aliresursoituja. Yliopistojen yksiköille myöntämä rahoitus on varsin vähäistä eikä se perustu kartoitettuun palvelutarpeeseen. Niukat resurssit syövät panoksia erityisesti palveluiden markkinoinnista ja yliopistotason kaupallistamiskulttuurin herättelystä: nykyresursseilla TIP-yksiköillä ei ole mahdollisuuksia aktivoida tutkijoita siinä määrin, että kolmas tehtävä tulisi hoidetuksi kunnialla. Lisäksi yksiköt ovat vahvasti riippuvaisia ulkoisesta, projektimuotoisesta rahoituksesta. Projektirahoituksen suuri osuus luo epävarmuutta toiminnan jatkuvuudesta. Epävarmuus puolestaan heikentää kannustimia laajentaa ja kehittää palveluja.
Niukan resursoinnin vaikutukset näkyvät myös tutkijatasolla: reilu kolmannes kyselyyn vastanneista yliopistotutkijoista ei tunne TIP-yksikön palveluita lainkaan. Tämä on sääli, sillä palveluita käyttäneet tutkijat ovat niihin myös tyytyväisiä. Myös tulosten- ja teknologiansiirtoon tarkoitetut rahalliset kannustinjärjestelmät ja tutkimustulosten omistusoikeuksiin liittyvät periaatteet ovat suurelle osalle tutkijoista tuntemattomia. Jos kannustimet ovat tutkijakunnalle tuntemattomia, ovat ne luultavasti myös tehottomia.
Uinuvaa potentiaalia tutkimustulosten hyödyntämisen edistämiselle on runsaasti: yli puolet akateemisista keksijöistä jättää edistämättä löydöstensä kaupallista hyödyntämistä.
Laajassa tutkijakyselyssä tärkeimmäksi kaupallistamisen edistämisen esteeksi nousee ajan puute. Kiire pääsyynä kielii ennen kaikkea heikoista kannustimista. Jos tulosten hyödyntämisen edistämiseen liittyvistä onnistumista ei palkita kuten akateemisista julkaisuista, suoritetuista tutkinnoista tai hankitusta ulkopuolisesta rahoituksesta, on vaikea nähdä, miksi tutkijat panostaisivat siihen yhtään tämänhetkistä enempää – vaikka löydösten potentiaalinen hyöty yhteiskunnalle kiinnostaisikin. Kannustinten puuttuessa vain harvat ja innostuneet käyttävät aikaansa tehtävään, joka ei nykymittareiden valossa edistä uraa yliopistolla.
Ongelma on järjestelmätasoinen. Kuten OECD:n arviointipaneeli totesi, ei suomalaisia korkeakouluja tällä hetkellä kannusteta kolmannen tehtävänsä hoitamiseen. Tehtävästä suoriutumista ei ole mittaroitu, eikä se vaikuta korkeakoulujen julkiseen perusrahoitukseen. On naivia olettaa, ettei järjestelmätason kannustimien puute heijastuisi myös yliopistojen TIP-yksiköiden resursointiin ja tutkijatasolla ajankäytön priorisointiin.
Kaupallistamisen edellytyksiä ja käytänteitä voitaisiin parantaa usealla eri tavalla. Tärkein toimenpide on kolmannen tehtävän saattaminen yliopistojen tulosohjauksen piiriin. Tämä vaatii mittariston kehittämistä. Kolmannen tehtävän nostaminen kahden ensimmäisen rinnalle tulosohjaukseen heijastunee myös yksilötason kannusteisiin. Tämä tulee kuitenkin varmistaa, jotta kolmas tehtävä nousee myös yksilötasolla uraa edistäväksi osa-alueeksi opetuksen ja tutkimuksen rinnalle. Lyhyellä aikavälillä tutkijoita voitaisiin palkata nykyistä rohkeammin yritysmaailmasta ja yliopistot voisivat tiivistää yritysyhteistyötään yhteistyölaboratorioiden muodossa.
Lähde:
Annu Kotiranta – Antti-Jussi Tahvanainen: Tutkimustiedon hyödyntäminen kestävän hyvinvoinnin lähteenä. Tuloksia korkeakoulumaailman valmiuksista edistää löydöksien käyttöönottoa. ETLA Raportit No. 80
Tutkija Annu Kotiranta ja tutkimuspäällikkö Antti-Jussi Tahavanainen ovat ETLA:n SWiPE-tutkijoita.