Tiukat ammattiryhmien rajat sosiaali- ja terveyspalvelualalle tyypillisiä
Suomessa terveydenhuollon ja sosiaalihuollon henkilöstön toimenkuvista ja pätevyydestä säädetään tarkasti laeissa ja asetuksissa. Kaikkien tuntemat toimenkuvat varmistavat työn sujuvan etenemisen ja terveyspalvelujen laadun sekä potilasturvallisuuden. Toimenkuvat ovat olleet muihin ammattialoihin verraten selkeitä ja sopimusjärjestelmä kattava. Sosiaali- ja terveydenhuollon reformissa yhtenä toimenpiteenä on joustavoittaa kelpoisuusehtoja ja henkilöstörakennetta koskevia velvoitteita siten, että tehtäviä voidaan siirtää ammattiryhmältä toiselle (HE 69/2018 vp).
Hallituksen reformin (HE 69/2018 vp) yhtenä tavoitteena on että terveydenhuollon työnjakoa tarkastellaan uudelleen muun muassa lääkäreiden, sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien välillä. Aika näyttää voimistaako sote-reformi uuden ammattilaisuuden syntyä maakuntiin.
Kohti oman työn käsikirjoittajuutta
SWiPE-hankkeessa on tutkittu uutta ammattilaisuutta, jota on syntymässä sote-sektorille perinteisten professioiden rinnalle. Teknologian kehitys, verkkoasiointi ja julkisten palveluiden sähköistäminen voimistavat uuden ammattilaisuuden syntyä sote-sektorille. Terveysagentit, virtuaalihoitajat ja digiohjaajat ovat tulleet jo palvelujen tuottajien palkkalistoille. Yhtenä vähemmän tunnettuna asiakaspalvelutyötä tekevänä ammattiryhmänä ovat palveluohjaajat. Palveluohjaat ratkovat asiakkaiden pulmia ja viitoittavat sote-tietä kokonaisvaltaisesti.
Tutkimus tuo keskusteluun työtehtävätasoisen näkökulman, jossa ammattilaiset itse hakeutuvat uusiin tehtäviin ja luovat uusia toimenkuvia itselleen. Tutkimusaineistona on viiden palveluohjaajan haastattelut sekä asiakaspalvelutyön havainnointi. Kiinnostavaa on, että näiden ammattilaisten toimenkuvien ja työroolien muotoutumiseen ovat vaikuttaneet asiakkaat sekä muut ammattilaiset.
Tutkimuksessa on huomattu palveluohjaajien proaktiivisuus ja oman työn käsikirjoittajuus. Palveluohjaajan työ on esimerkki työstä, jonka työntekijä itse luo itselleen nopeasti muuttuvissa olosuhteissa ja verkostoissa. Palveluohjaaja voi auttaa lääkäriä tai sairaanhoitajaa aikapulassa ottamalla sopivia tehtäviä hoitaakseen. Neuvonta, asiakkaan palveluiden koordinointi ja asioiden selvittely sujuvat toimintaympäristöä tuntevalta palveluohjaajalta nopeasti. Työpäivät vaihtelevat ja työroolit muokkautuvat intensiivisessä asiakastyössä.
Tutkimus antaa viitteitä siitä, että uudenlaisia entistä laaja-alaisempia ja ihmisten kohtaamisen taitoja edellyttäviä työnkuvia on syntymässä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Henkilöstörakenteen tarkastelu on asiakaslähtöisyyden vahvistamista ja toimintakulttuurin uudistamista. Ammattilaisten reservi voi tuottaa entistä laadukkaampaa palvelua, jos toimenkuvat täydentävät toisiaan. Palveluohjausta tarvitaan vähentämään ammattilaisten päällekkäistä työtä. Asiakkaan eheä palvelupolku voi vaatia pysähtymistä sairaanhoitajan sekä palveluohjaajan luona.
Lähteet:
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 23 b §:n muuttamisesta.
Saari, E., Käpykangas, S. & Hasu, M. (2018). Ammattilaiset oman työnsä käsikirjoittajina: palveluohjaajat muuttuvien palveluiden navigaattoreina. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 1, 62-80).
Sari Käpykangas toimii TTL:n tutkijana SWiPE-hankkeessa.