Uusin Ammattikasvatuksen aikakauskirjan numero (1/2018) on tehty yhteistyössä Strategisen tutkimuksen neuvoston WORK-ohjelman tutkimushankkeiden kanssa. Mukana on kaksi SWiPE-tutkimushankkeeseen liittyvää artikkelia, joista toinen käsittelee yritysvetoista ammatillista koulutusta ja toinen uutta kehittymässä olevaa ammattilaisuutta sote-alalla.
Kaisa Hytösen ja Anne Kovalaisen artikkeli Koulutuksen ja työelämän rajapinnat yritysvetoisessa ammatillisessa koulutuksessa: Tapaustutkimus Kone Hissit Oy tarkastelee työelämän ja koulutuksen välisiä yhteyksiä ja vuorovaikutusta yritysvetoisessa ammatillisessa koulutuksessa. Tutkimus toteutettiin Kone Hissit Oy:n ja sen omistaman Teollisuusoppilaitoksen puitteissa. Koneen Teollisuusoppilatos kouluttaa hissiasentajia Kone Hisseille. Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida, millaisia tulevaisuuden työelämässä tarvittavia valmiuksia ja osaamista yritysvetoinen ammatillinen koulutus kehittää sekä miten vuorovaikutus koulutuksen ja työelämän välillä rakentuu. Tutkimus kohdistuu erityisesti koulutuksen kykyyn ottaa huomioon muuttuvan työelämän asettamat uudet haasteet.
Tutkimuksen mukaan yritysvetoinen ammatillinen koulutus pystyy tukemaan sekä alakohtaisten taitojen että yleisten työelämässä tarvittavien valmiuksien ja osaamisen kehittymistä. Se myös reagoi nopeasti ja joustavasti työelämässä tapahtuviin muutoksiin. Tutkimus osoitti, että yhteys yrityksen ja sen oppilaitoksen välillä on tiivis. Opiskelijat sitoutetaan yritykseen aikaisessa vaiheessa, koulutusohjelman sisällöt joustavat kentältä nousevien tarpeiden mukaan ja teoria ja käytäntö linkittyvät koulutuksessa tehokkaasti. Oman koulutuksen avulla yritys myös pystyy takaamaan osaavan työvoiman saatavuuden.
Parhaimmillaan yritysvetoinen koulutus pystyy tarjoamaan joustavia tapoja kouluttaa työntekijöitä ja yksilöille hyvät osaamisvalmiudet kestävän työuran rakentamiseksi. Sen hyviä käytäntöjä voidaan myös soveltaa muille aloille ja laajemmin ammatilliseen koulutukseen.
Eveliina Saaren, Sari Käpykankaan ja Mervi Hasun artikkelissa Ammattilaiset oman työnsä käsikirjoittajina: palveluohjaajat muuttuvien palveluiden navigaattoreina tarkastellaan ammattilaisia, jotka ovat hakeutuneet uusiin tehtäviin ja luoneet uusia toimenkuvia itselleen. Artikkelissa analysoidaan uutta kehittymässä olevaa ammattilaisuutta, palveluohjaajia, esimerkkinä siitä, kuinka ammattilaiset voivat toimia proaktiivisina oman työnsä käsikirjoittajina.
Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten ammattilainen muovaa itselleen uutta työtä voimakkaasti muuttuvassa ja digitalisoituvassa palvelujärjestelmässä, kun työn sisältöä ei ole määritelty johdon toimesta. Tutkimuksen kohteena oli myös se, miten työn konteksti toisin sanoen ammattilaisen sosiaaliset suhteet, fyysinen ympäristö sekä asiakkaiden elämäntilanne ja digikyvykkyys vaikuttavat siihen, millaiseksi palveluohjaajan työ muotoutuu.
Tutkimuksen pohjalta tunnistettiin kolme erilaista oman työnsä käsikirjoittajaa, palveluohjaajatyyppiä: proaktiivisesti huolehtiva palveluohjaaja, herkkä ja keskusteleva palveluohjaaja sekä digineuvoja ja pulmia ratkaiseva palveluohjaaja. Kaikille palveluohjaajatyypeille oli ominaista, että he ovat luoneet tehtävänsä ja työnkuvansa itsenäisesti, vähitellen ja vaikuttivat olevan tietoisia valinnoistaan. Kaikki palveluohjaajat olivat luoneet oman toimenkuvansa ikään kuin tyhjästä, ilman organisaation tai esimiehen antamaa mallia.
Eveliina Saari, Sari Käpykangas ja Mervi Hasu toteavat artikkelissaan muun muassa, että organisaatioissa tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän työntekijöitä, jotka ovat itse aktiivisia oman työnkuvansa käsikirjoittajia ja oman osaamisensa suuntaajia – he näkevät, missä on tekemätöntä työtä ja alkavat tehdä sitä.
Lisätietoja: https://akakk.fi/