Robotiikka puhuttaa. Robotit suorittavat mekaanisia työvaiheita ja kuljettavat, mutta myös tulevat palveluihin aistien, kumppaneina toimien ja hoitaen. Eräitä robottien käyttökohteita ovat sellaiset työvaiheet, joissa tarvitaan kätevyyttä ja näppäryyttä, kuten kirurgiassa. Robotit ovat osa työn digitalisaatiota, mikä tarkoittaa uusia mahdollisuuksia työntekijöille, mutta myös haasteita ja riskejä. Miten robotti muuttaa kirurgien työtä? Ja mitä tämä kertoo erityistä taitoa vaativan asiantuntijatyön digitalisoitumisesta yleensä?
Kirurgiarobotti on erityisen näppärä ennen kaikkea leikattaessa kehon ahtaissa paikoissa. Avoleikkauksiin verrattuna robottileikkauksissa selvitään vähemmällä kudosten vahingoittamisella, joten ei ihme että robotin käyttö kirurgiassa on levinnyt valtavasti 2000-luvun alusta lähtien.
Robottileikkauksessa kirurgi konsolin ääressä istuen etäohjaa robotin ”käsien” kautta potilaan kehoon asennettuja instrumentteja ja 3D-kameraa. Perinteistä kirurgista leikkaustaitoa tarvitaan siis edelleen eli kyse ei ole automaatiosta. Sen sijaan robotti muuttaa radikaalisti kirurgin havaitsemista, sillä kaikki tieto tulee visuaalisesti kameran 3D-kuvan kautta. Eikä vain kirurgille, vaan myös koko leikkaustiimille, sillä robottikameran kuva välittyy oikea-aikaisesti myös leikkaussalin näyttöruutuihin. Tämä ja robottilaitteen hoito muuttavat tiimin toimintaa ja vuorovaikutusta.
Robotti etäännyttää fyysisesti, mutta myös lähentää, sillä kameran videokuva tarjoaa erilaisen ja suoremman näkymän leikattaviin kohteisiin. Robottivideoiden avulla on saatu uutta mikroanatomian tuntemusta ja kyetty kehittämään entistä täsmällisempiä leikkaustekniikoita. Haittapuoliakin on. Robottileikkausten oppiminen on vaativaa ja hidasta. Tällä hetkellä sen oppiminen saattaa olla teknologiaa suurempi kehityksellinen pullonkaula. Kirurgiarobotit ovat kalliita ja niiden myötä leikkaukset keskittyvät sekä alueellisesti että työnjaollisesti. Laajaa virtuaalista ihmisten ja algoritmien ekosysteemiä tarvitaan kirurgiarobottien ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.
Mielenkiintoista on, että kirurgiarobotti tuo myös ratkaisuja sen käytön oppimiseen. Robotin konsoli tallentaa automaattisesti leikkausten videot, jolloin ne ovat uudelleen katsottavissa ja arvioitavissa ajasta ja paikasta riippumatta. Näin kirurgin työ tulee uudella tavalla läpinäkyväksi. Leikkausvideoiden käyttöön pohjautuvaa oppimismenetelmää kokeiltiin onnistuneesti VTT:n, Työterveyslaitoksen ja Tampereen yliopistollisen sairaalan yhteisessä WOBLE-hankkeessa.
Vaikka varsinainen asiantuntijatyön kohde ja tarkoitus eivät muuttuisikaan, robottikirurgian esimerkki näyttää miten digitalisaatio tekee työtä läpinäkyvämmäksi. Se voi auttaa työntekijöitä saamaan kohdetta paremmin haltuun ja mullistaa työn tekemisen tapoja ja työnjakoja. Digitalisaatio tuo uusia haasteita työn tekijöille ja organisoinnille, jolloin keskustelua kehityksen suunnista tarvitaan. Mutta digitalisaatio tarjoaa myös aivan uusia oppimisen mahdollisuuksia, joiden näkeminen ja hyödyntäminen ovat haaste kaikille.
Laura Seppänen on vanhempi tutkija SWiPE-hankkeessa ja Työterveyslaitoksen osahankkeen johtaja.
Lue lisää Laura Seppäsen osaamisalueista ja työstä tutkijana.