Työn digitalisoituminen on tutkimuksen saralla tämän hetken kuuma aihe. Sekä elokuussa WORK2017-konferenssissa (Turku 16.-18.8.2017) että osin myös Työelämän Tutkimuspäivillä (Tampere 2.-3.11.2017) työn digitalisoituminen toimi keskustelujen kantavana teemana. Kummassakin tapahtumassa kuulemani esimerkit, kysymykset, puheet ja ennusteet digitalisaation, automatisaation ja robotisaation ravisuttamasta tulevaisuuden työstä loivat mielestäni hyvin kaksijakoista kuvaa. Toisaalla työn muutosten nähdään johtavan dystopiaan, jossa robotit ovat vieneet ihmisiltä kaikki työt, väestö on jakautunut kahtia ja hyvinvointi sekä vauraus ovat tiivistyneet hyvin pienelle eliitille, jolla on päätös- ja vaikutusvalta ”winner takes it all” -markkinoilla. Toisaalla taas digitalisoitumisen uskotaan lisäävän työnteon läpinäkyvyyttä, autonomisuutta ja ympäristöystävällisyyttä sekä vähentävän monotonisempia työtehtäviä ja tuovan tilalle mahdollisuuden tehdä entistä merkityksellisempiä ja mielekkäämpiä luovuutta vaativia töitä.
Näitä erilaisia näkemyksiä miettiessäni mieleeni pulpahtivat Terminator-elokuvat sekä hieman kevyempi animaatioelokuva WALL∙E. Terminator-elokuvien skenaario on varmasti monelle tuttu: alun perin ihmisten luomat koneet kehittyvät niin älykkäiksi, että ne ottavat ylivallan ja tuhoavat ihmiskunnan lähes täysin. Henkiin jääneet selviytyjät yrittävät korjata tilanteen lähettämällä menneisyyteen taistelijan, elokuvasta riippuen joko ihmisen tai kyborgin, joka pyrkii pelastamaan tulevaisuuden estämällä liian älykkäiden koneiden kehittämisen. WALL∙E-elokuvassa tilanne on näkökulmasta riippuen sekä katastrofaalinen että utopistinen: teknologisesti erittäin kehittynyt ihmiskunta on kuluttanut ja roskannut maapallon elinkelvottomaksi, mutta ihmiset ovat kuitenkin jatkaneet yltäkylläistä ja joutilasta elämäänsä tähtialuksella ja jättäneet robotit siivoamaan Maata.
Miksi juuri nämä elokuvat tulivat mieleeni? Ehkäpä siksi, että oli kyse sitten elokuvista, tieteestä tai jostain muusta, tulevaisuutta hahmotetaan tavanmukaisesti utopioiden ja erityisesti dystopioiden kautta. Toisaalta, vaikka tapa tarkastella muutoksia dikotomisesti uhkien ja mahdollisuuksien kautta on varsin universaali, vaikuttaa siltä, että edellä mainituissa elokuvissa ja työn digitalisoitumisesta käytävässä tieteellisessä ja yhteiskunnallisessa keskustelussa on kuitenkin yksi merkittävä ero: WALL∙E- ja Terminator-elokuvissa ihmisen osuutta tulevaisuuden tapahtumiin alleviivataan vahvasti, kun taas työn muutoksista puhuttaessa toimijuus tuntuu katoavan. Terminatoreissa koneet ovat kyllä tuhon tuojia, mutta ihmiset kuitenkin näiden luojia. Siksi tulevaisuus yritetään pelastaa vaikuttamalla niihin menneisyyden ihmisiin ja organisaatioihin, jotka olivat alun perin koneet kehittäneet. WALL∙E-animaatiossa puolestaan korostetaan, kuinka ihmisten kestämätön kulutus- ja kehitysinto on tehnyt kaatopaikan kokonaisesta planeetasta. Teknologinen kehittyneisyys on johtanut siihen tilanteeseen, ettei ihmisillä ole mitään merkitykselliseksi koettavaa tekemistä saati että he osaisivat edes kävellä, koska liikkuvat vain istuen leijuvilla alustoilla.
Kun tulevaisuuden työstä puhutaan käyttämällä termejä kuten automatisaatio, robotisaatio tai digitalisaatio, näyttäytyvät muutokset helposti väistämättöminä tosiasioina, joihin ihmisten on vain pystyttävä sopeutumaan. Tämän tapainen puhe luo myös mielikuvan, että muutokset tapahtuvat ikään kuin itsestään, ihmistoiminnasta riippumatta, eikä ihmisillä ole asioihin mahdollisuutta vaikuttaa.
Työn mahdollisten muutosten takana eivät kuitenkaan viime kädessä nähdäkseni seiso robotit tai algoritmit vaan niitä vievät eteenpäin ihmiset eri intresseineen. Dystooppiset ja utooppiset tulevaisuusskenaariot toimivat kannustimina keskustelulle ja pohdinnalle siitä, mihin suuntaan työn murrostilanteessa halutaan pyrkiä, mutta ne eivät varmuudella kerro sitä, minkälainen tilanne tulevaisuudessa tulee olemaan. Se, päädymmekö esimerkiksi leijumaan joutilaina tai lähetämmekö pelastajan menneisyyteen korjaamaan tehtyjä virheitä, on yhä meidän päätettävissämme.
Sanna Rouhiainen on projektitutkija SWiPE-hankkeessa.
Lue lisää Sanna Rouhiaisen osaamisalueista ja työstä tutkijana.