Osana sisäisen yrittäjyyden ja yrittäjämäisen ajattelun kurssiani tarkastelin opettaja- ja tutkijakollegani KM Hanna Laalon kanssa kauppatieteilijöiden käsityksiä yrittäjyydestä. Tarkastelussamme keskityimme erityisesti siihen, kuinka opiskelijat rakentavat käsitystään itsestään yrittäjänä. Kurssin aikana opiskelijat tekivät erilaisia yrittäjämäisiä yksilö- ja ryhmäharjoitteita sekä lopulta reflektoivat omaa oppimistaan oppimispäiväkirjassa. Tutkimuksessamme hyödynsimme opiskelijoiden laatimia kirjoituksia ennen kurssia ja kurssin päätyttyä. Kirjoituksissaan opiskelijat pohtivat millainen on yrittäjämäinen yksiö, yrittäjämäinen organisaatio sekä olenko itse yrittäjämäinen.
Ketterä aikaansaaja ja vastuullinen kansalainen
Tulostemme perusteella opiskelijoille yrittäjä näyttäytyy ’ketteränä aikaansaajana’ ja ’vastuullisena kansalaisena’. Ketterä aikaansaaja ymmärretään innovatiiviseksi sekä hyvin yksilölliseksi ja sosiaaliseksi henkilöksi. Hän on rohkea ja kykenee nopeasti ja joustavasti liikkumaan tilanteesta toiseen. Vaikka ketterään aikaansaajaan liittyy monia myönteiseksi koettuja asioita, häntä ei välttämättä pidetty kuitenkaan hyvin käyttäytyvänä tai organisoituneena; pikemminkin ketterään aikaansaajaan liitettiin kaoottisuutta, peräti ylimielisyyttä ja itsekkyyttäkin.
Ketterän aikaansaajan vastapainona vastuullinen kansalainen puolestaan on yhteisöllinen itsensä kehittäjä, joka itseohjautuvasti ja peräksi antamattomasti luo lisäarvoa myös ympäröivään yhteisöön. Tällainen yrittäjämäisyys voi olla läsnä niin yrittäjän kuin työntekijän roolissa, mutta myös työelämän ulkopuolella, mm. kansalaisena, vanhempana tai opiskelijana. Vastuullinen kansalainen on vastuullinen ja päämäärätietoinen. Hän työskentelee uutterasti ja innokkaasti pyrkien aina itsensä kehittämiseen ja uuden oppimiseen. Mielenkiintoista on, että opiskelijoiden käsitykset yrittäjästä ja yrittäjämäisyydestä kurssin aikana laajenivat. Kurssin päättyessä yrittäjämäisyys nähtiin vähemmän yksilön menestyksenä ja liiketoiminnan pyörittämisenä ja vastaavasti enemmän yrittäjämäisenä ajattelutapana ja asenteena. Yrittämäisyys siis arkipäiväistyi ja siihen liittyvä heroismi väheni.
Minä itse yrittäjänä
Opiskelijat eivät yksiselitteisesti nähneet itseänsä yrittäjinä tai ei-yrittäjinä. Yrittäjämäisyyden tunnistaminen itsessään liittyi haluun ja tarpeeseen kehittää itseään muuttuvan työelämän vaatimusten mukaisesti. Kyse oli myös uratavoitteesta ja niiden saavuttamisesta. Yrittäjämäisyyteen oli helppo liittyä, koska se nähtiin jonkinlaisena työelämän ideaalina. Yrittäjämäisyys vaikutti puolestaan etäiseltä silloin, kun oma persoonallisuus tai luonteenpiirteet nähtiin vähemmän yrittäjämäisinä. Erityisesti opiskelijat pohtivat kriittisesti omaa kykyään ottaa riskiä ja sietää epävarmuutta. Tällöin he eivät myöskään pitäneet yrittäjämäistä uraa todellisena vaihtoehtona.
Opiskelijoiden yrittäjyyskäsityksen laajennuttua kurssin aikana opiskelijoiden suhtautuminen omaan yrittäjyyteen myös muuttui. Epäröinti ja kriittisyys vaihtuivat luottamukseksi omiin kykyihin. Opiskelijoiden oli helppo tunnistaa itsessään ainakin joitakin yrittäjämäisyyden piirteitä ja toimintatapoja.
Yrittäjämäisyyttä voi oppia
Tutkimuksemme osoittaa, että yrittäjämäisyyttä voi oppia ja opettaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että näin pitäisi kaikissa tilanteissa tehdä. Luonnollisesti opettajilla ja tutkijoilla erityisesti yliopistoympäristössä on vastuunsa siitä, että opiskelijoille ei tarjota vain yhtä totuutta ja vaihtoehtoa ja että opiskelijoita kannustetaan kriittiseen ajatteluun – myös yrittäjyyden suhteen.
Kirjoittaja: Jarna Heinonen on yrittäjyyden professori Turun yliopistossa. Hänen tutkimuksensa keskittyy erityisesti sisäiseen yrittäjyyteen, yrittäjyyskasvatukseen, perheyrittäjyyteen ja yrittäjyys- ja innovaatiopolitiikkaan.
Artikkeli julkaistaan European Educational Research Journalissa: Laalo, H. & Heinonen, J. Governing the entrepreneurial mindset: Business students´ constructions of entrepreneurial subjectivity. DOI: 10.1177/1474904116662288.