Äiti lähtee lastensa kanssa päiväksi puistoon. Käsilaukut ja lompakot voi unohtaa, mukaan tarvitaan vain mobiililaite. Matka taittuu taksipalvelu Uberin kyydillä. Touhutessa nälkä yllättää, ja äiti tilaa puistoon ravitsevat luomuateriat Spoonrocket-sovelluksella. Ruuat tulevat perille lähes saman tien. Kun on aika rauhoittua, äiti tilaa PostMatesin kuriirilta puistoon piirustustarvikkeet.
Tällainen arki on totta – Piilaaksossa. Siellä on tarpeeksi suuri kohdemarkkina ja luovia suunnittelijoita, jotka osaavat yhdistää gps-paikannuksen näppärään ideaan ja houkuttelevaan käyttöliittymään. Tilaaminen ja maksaminen tapahtuvat suoraan kännykkäsovelluksella. Kuriirin tai tilatun auton etenemistä voi seurata kännykästä. Kyse on uudesta alustasta, jossa palvelun tilaaja ja sen tuottaja tavoittavat toisensa parilla näpäytyksellä.
Uuden arjen iskusanoja ovat alustatalous, kaiken uberisaatio, kaikennetti (Internet of Everything IoE), älyautot, puettavat laitteet, sensorit ja robotit. Nopeasti saatavat palvelut, helppo arki. Kaikkihan tätä haluavat!
Voidaanko kaikki työt palvelullistaa alustojen ja uberisaation avulla?
Miksei uberisaation periaatetta voisi soveltaa tavallisiin organisaatiotehtäviin tai vaikkapa julkisiin palveluihin? Millainen palvelu arkistointi olisi, jos se olisi kuin uber-palvelu? Millainen palvelu peruskoulu olisi, jos se olisi kuin uber-palvelu? Tai millainen palvelu vanhustenhoito olisi uber-palveluna?
Olisiko seuraavissa visioissa ideaa? Vanhemmat haluavat lapselleen lisäopetusta, siispä he tilaavat ”SpeedTeach”- sovelluksella kouluun haluamansa opettajan. Kiireinen omainen ei ehdi tapaamaan muistisairasta isoisää, joten hän tilaa paikalle ”BeCaressed”-sovelluksella henkilön laittamaan vanhuksen syliin ääntelevän robottihylkeen.
Hetkinen… Kenelle palvelun saatavuus on vaivatonta? Kenen näkökulmasta arki on helppoa? Elämä voi olla helppoa digipalvelujen paratiisissa, mutta kenelle se on hyvää elämää?
Alustatalouden työ voi olla lisätulo tai ainoa keino ansaita
Uber-palvelut ja niitä tuottavat alustat taitavat tällä hetkellä menestyä parhaiten siellä, missä on paljon rikkaita ja tarpeeksi paljon köyhiä. Hyvin toimeentulevat ovat voittajia välittömän tyydytyksen markkinoilla. Mobiiliteknologian sijasta tärkein menestystekijä taitaa olla yhteiskunnallinen epätasa-arvo. Ei ihme, että ammattiyhdistysliike suhtautuu ilmiöön varauksellisesti. Globaali ilmiö ei kuitenkaan pysy Suomen rajojen ulkopuolella.
Alustan kautta tehtävät työt ovat jo Suomessa. Monille alustat ovat järkevä keino saada lisäansioita ja sovittaa työt joustavasti osaksi muuta elämää. Youtube- tähdet käyttävät youtubea alustana, jonka kautta he synnyttävät faniyleisön, josta mainostajat ja yritykset puolestaan ovat hyvin kiinnostuneita. Tubettajien ja yritysten yhteistyö poikii tuloja tubettajille. Yhä useammalle alustatyö voi olla se ensimmäinen työmahdollisuus. Kasvava joukko ihmisiä voi tulevaisuudessa hankkia osan tuloistaan alustatöistä. Alustat tarjoavat tehtäviä, jotka voidaan tehdä verkossa ”naputellen” missä tahansa paikassa, jossa on pääsy internetiin.
Mitä on olla ruokalähetti tai uber-kuski?
Alustatyön arkea ei ole kuitenkaan tutkittu työntekijän näkökulmasta. Tutkimukselle onkin selvä tarve. Ensimmäinen laajempi reportaasi uber-kuljettajan ja ruokalähetin arjesta Helsingissä ilmestyi äsken Suomen Kuvalehdessä http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/uber-kuski-kerran-poliisi-pysaytti-matkustajat-sanoivat-etta-olen-heidan-kaverinsa-anton/
Jutussa käy kiinnostavasti ilmi, miten uber-kuljettajan asiakkaat neuvokkaasti esiintyivät kuskin ystävinä, kun poliisi pysäytti auton. Suomessa uber-kuljettajista on alettu nyt tehdä rikosilmoituksia, joten moni ei enää rohkene ryhtyä toimeen.
Asiaa tuntevat arvelevat, että esimerkiksi lähettipalvelujen käyttö tulee lisääntymään rajusti lähivuosina myös Suomessa. Pikalähetin heti-toimitus tai toimitus seuraavana päivänä kuulostaa houkuttelevalta, etenkin, jos lähetti tulee juuri sinun haluamaasi paikkaan, vaikkapa mökkirantasi laiturin nokkaan.
Uberisaation varjopuoli on, että palvelut eivät – ainakaan vielä – juurikaan työllistä ihmisiä kokoaikaisesti. Ne tuottavat paljon ihmisten ja tavaroiden välityspalvelua, ja kulutuksen rytmit määräävät, milloin työtä tulee tehtäväksi. Freelancerina toimivan jobbarin neuvotteluasema on heikko. Lisäksi uber-työläiset ovat vaarassa leikkautua sähköisen kaupan toimitusketjusta kokonaan pois. Tietoteknologiajätit valmistautuvat kilvan robottiautojen ja –lennokkien aikaan. Robottikuriirien aikana ei enää tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa ihmiskuriirien heikosta asemasta.
Palvelujen viidakosta palvelujen puutarhaan
”Palvelujen paratiisin” sijasta kannattaisi tavoitella ”palvelujen puutarhaa”, jossa myös töiden tekijä pystyy elättämään itsensä ja voimaan hyvin. Hyvän arjen puutarhureiden on kokeiltava kaikkia keinoja. Voimme yrittää luoda alustoja, joissa tasapaino säilyy. Kuluttajina, työntekijöinä ja kansalaisina emme voi olla pelkkiä shoppaajia – jokaisen on vaikutettava aktiivisesti siihen, millainen palvelujen puutarhasta tulee.
Kirjoittaja: Mervi Hasu on innovaatiotutkija, joka työskentelee Työterveyslaitoksella vanhempana tutkijana. Hän on myös Aalto-yliopiston ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston dosentti. Hasun asiantuntemusalueita ovat työntekijälähtöinen ja käyttäjälähtöinen innovaatio, innovaatiojohtaminen, innovaatiokulttuurit sekä organisaation oppiminen ja osaamisen kehittäminen. Tällä hetkellä Hasu toimii tutkimuskonsortion johtajana Tekes-rahoitteisessa KUMOUS-projektissa sekä Strategisen tutkimusneuvoston rahoittaman SWiPE-konsortiohankkeen Työterveyslaitoksen osuuden johtajana.
Mikä on uber?
Uber on vaihtoehto perinteiselle taksille. Uberin ideana on yhdistää kuljettajat ja matkustajat älypuhelimen yksinkertaisella sovelluksella. Periaatteessa jokainen autonomistaja voi ryhtyä ansaitsemaan autonsa avulla. Uber-periaatteella toimii nykypäivänä moni muukin palvelu.